ARKTINEN ALUE – RESURSSIEN ELDORADO VAI HAAVEIDEN HARHAA?

Logistiikkaupseeri Logistiikkaupseerit ry:n tiedotuslehti

1

2015

H Puolustusvoimien sotatalouspäällikkö Kari Suvanto Raimo valittiin Huoltoupseeriyhdistyksen H kenraaliluutnantti Jyväsjärvi: uudeksi kunniajäseneksi ”Nopeasti syntyvät ja sittemmin pitkittyvät kriisit tuovat uudella tavalla pohdittavaksi huoltovarmuuden. Se on eräiltä osin H Kädessäsi on viimeinen Huoltoupseeri-lehti kansallista mutta varmasti myös pohjoismaista ja eurooppalaista.”

Arktinen

Eversti (evp) Risto Gabrielsson työskentelee Operaatiotaidon Laitoksella Baltic Defence Collegessa. Hän opettaa The Joint Command and General Staffkurssilla pääaineenaan NATO:n huoltotaktiikka puolustushaarojen yhteisissä Joint-operaatioissa.

Suuret ja vähän pienemmätkin vallat käyvät jatkuvaa kamppailua eduistaan maailman resurssien hyödyntämisessä. Menneisyydessä tähän kamppailuun on useinmiten liittynyt asevoimien käyttö tavoitteiden saavuttamiseksi. Se ei kuitenkaan ole ainoa tapa keinovalikoimassa, työkalupakista löytyy muitakin vallan käytön muotoja varmistaa omia etuja. Tätä edesauttaa erityisesti se, jos keskinäiseen kilvoitteluun ei liity etnisiä, uskonnollisia tai ideologisia vastaan asetteluja.   Tänä päivänä sota Ukrainassa ja ISIS-järjestön äärimmäisen raaka terrori on jättänyt mota muuta foorumia, arktinen alue mukaan luettuna taka-alalle. Mutta erityisesti Venäjä ei ole unohtanut tätä ilmansuuntaa. Maa panostaa voimakkaasti arktisen alueen resurssien hyödyntämiseen tulevaisuudessa. Tähän liittyy meilläkin paljon huomiota herättänyt AlaKurtin varuskunnan elvyttely moottoroidun jalkaväkiprikaatin tukikohdaksi. Ilmaston väitetty lämpeneminen ja arktisen alueen jäätiköiden sulaminen on antanut kimmokkeen mielenkiinnon heräämiseen tällä suunnalla. Lawson W. Brigham, joka on Alaskan Fairbanksin Yliopiston maantieteen ja arktisen alueen politiikan professori, toteaakin, että ilmastonmuutoksen takia arktisen alueen kesäjääpeite on nyt vain puolet siitä mitä se oli 50 vuotta aikaisemmin. Todisteita asiasta on esitetty puolesta ja vastaan. Vallitseva käsitys kuitenkin lienee, että jääpeite on vähenemässä asteittain.   Jääpeitteen väheneminen tuntuvasti kesäaikaan avaisi uudet reitit, koillisen ja pohjoisen väylän meriliikenteelle. Näillä navigoitaessa voitaisiin välttää merirosvoukselle alttiit reitit, erityisesti Afrikan sarven alueella ja Malakansalmella. Samalla matkat Kaukoidästä At-

10

resurssien vai haaveid

alue –

lantille sekä Atlantilta Tyynelle Merelle lyhenisivät tuntuvasti tehden merikuljetuksista entistä edullisempia.   Uusien väylien lisäksi ilmaston lämpeneminen mahdollistaisi alueen energiaresurssien käytön. Eräiden arvioiden mukaan arkstisella alueella saattaa olla 20 prosenttia maapallon öljy- ja kaasureserveistä. Venäjän Luonnon Resurssien Ministeriö sanoo, että alueella, jota Venäjä vaatii itselleen, olisi Saudi-Arabian resursseihin verrattuna kaksinkertainen öljymäärä.   Pavel K. Baev, joka on tutkimusprofessori Kansainvälisen Rauhantutkimuksen Instituutissa Oslossa, kirjoittaa, että edellä esitetyt ovat vain karkeita arvioita. Eräät asiantuntijat otaksuvat, etteivät arktiset resurssit ole likimainkaan yhtä merkittäviä kuin Lähi-Idän energiavarat.   Energian lisäksi alueelle houkuttelee myös kalastusmahdollisuuksien laajentaminen. Alueen kaikkien resurssien ja rikkauksien hyödyntäminen unohtamatta alkuperäiskansojenkaan muuttuvaa asemaa, on herättänyt ympäristöjärjestöjen huolen. Ekosysteemin pelätään vahingoittuvan tai peräti tuhoutuvan ympäristökatastrofien takia. Eräät järjestöt, kuten World Wildlife Fund ja Greenpeace, seuraavat jatkuvasti kehitystä ja varoittavat hyväksikäytön aiheuttamista vaaroista. Varoitukset eivät ole perusteettomia. Suhtautuminen kaikkeen edellämainittuun ei ole yksimielistä arktisen perheen kaikkien kahdeksan jäsenen kesken.

Arktisen perheen pöytään on tunkua

Eldorado en harhaa?

Arktisen alueen kartta, johon on merkitty pohjoinen merireitti (the Northern Sea Route) Koillisväylän (Northeast Passage) ja Luoteisväylän (Northwest Passage) yhteydessä. Author (Wikipedia): ”Map of the Arctic region showing the Northeast Passage, the Northern Sea Route and Northwest Passage, and bathymetry” by Susie Harder - Arctic Council - Arctic marine shipping assessment - http:// www.arctic.noaa.gov/detect/documents/ AMSA_2009_Report_2nd_print.pdf. Licensed under Public Domain via Wikimedia Commons - http://commons.wikimedia.org/wiki/ File:Map_of_the_Arctic_region_showing_ the_Northeast_Passage,_the_Northern_Sea_ Route_and_Northwest_Passage,_and_bathymetry.png#mediaviewer/File:Map_of_the_ Arctic_region_showing_the_Northeast_Passage,_the_Northern_Sea_Route_and_Northwest_Passage,_and_bathymetry.png

Arktisten maiden ydinviisikkoon luetaan ne maat, joilla on merirajaa Arktisen meren alueella. Niitä ovat USA (Alaska), Kanada, Venäjä, Norja ja Tanska (Grönlanti). Arktisen alueen laajempaan, kahdeksan maan joukkoon kuuluvat myös valtiot, jotka omistavat maata napapiirin sisäpuolella. Näitä ovat viisikon lisäksi Ruotsi, Suomi ja Islanti. Nämä kahdeksan maata ovat muodostaneet Arktisen Neuvoston, joka on yhteistyöfoorumi aluetta koskevissa kysymyksissä.   Kun ilmaston kehitys on tuntunut muuttuvan leudompaan suuntaan ja näin avaavan uusia mahdollisuuksia, on mielenkiinto Arktista Neuvostoa kohtaan kasvanut myös muiden maiden keskuudessa. Erityisesti Kiina, mutta sen ohella myös Japani, Etelä-Korea, Intia, Italia ja Singapore, ovat halunneet ja päässeetkin neuvoston tarkkailijajäseniksi. Se ei oikeuta äänestämiseen, mutta kylläkin automaattiseen kutsuun kokouksiin. Näin nämä ulkopuoliset maat kykenevät seuraamaan alueen yhteistyötä ja kehitystä neuvoston puitteissa.   Tarkkailijavaltioiden pelkona on, että kun nykyiset ja tulevat aluevaatimukset (nk. Exclusive Economical Zones, EEZ) vahvistetaan YK:ssa, käy kansainvälinen arktinen vesialue ja sen alainen mannerjalusta aina vain pienemmäksi ja vapaat käyttöoikeudet resursseihin ja kuluväyliin vähäisemmiksi.   EEZ, josta käytetään suomenkielessä termiä „valtion yksinomainen talo-

11

YK:n merioikeus-yleissopimuksessa mainittuka merelliset vyöhykkeitä. Keltaisella EEZ Exclusive Economical Zones eli suomeksi valtion yksinomainen talousvyöhyke. Author (Wikipedia); ”Maritime zones Australia” by © Commonwealth of Australia (Geoscience Australia) 2013.. Licensed under CC BY 3.0 au via Wikimedia Commons http://commons.wikimedia. org/wiki/File:Maritime_zones_ Australia.gif#mediaviewer/ File:Maritime_zones_Australia.gif

usvyöhyke, tarkoittaa valtion aluevesiä sekä sen ulkopuolella kansainvälisillä vesillä sijaitsevaa mannerjalustaa, jonka hallintaan maalla on yksinoikeus. Asia on määritelty YK:n merioikeusyleissopimuksessa.   Mikäli YK vahvistaa oikeuden tähän talousvyöhykkeeseen, ulottuu sen allekirjoittaneella ja ratifioineella maalla tämä alue merkittävästi aluemerta laajemmalle eli 200 meripeninkulman etäisyydelle rannikosta. Ja mikäli maa kykenee osoittamaan, että merenalainen kyseinen mannerjalusta ulottuu maan mantereelliseen osaan, voi vaatimus ulottua jopa 350 meripenikulmaan asti. Arktisista maista Yhdysvallat ei ole ratifioinut ko. sopimusta.   Brittiläisen Kolumbian Yliopiston globaalin politiikan ja kansaivälisten lakien professori, Michael Byers, väittää, että arktiset ongelmat eivät liity ainoastaan resursseihin ja kulkureitteihin kuten ai-

emmin on väitetty. Hän toteaa, että: „Puhumme laajan, ei-vieraanvaraisen valtameren keskeisestä alueesta, joka on totaalisessa pimeydessä kolme kuukautta joka vuosi ja joka on tuhansien mailien päässä lähimmistä satamista. Vesi Pohjoisnavalla on 12’000 jalkaa (3’650 metriä) syvää ja se on aina talvisin jääpeitteen alla. Se ei ole alue, jossa joku poraisi öljyä tai kaasua. Siis kysymyksessä ei ole taloudelliset seikat, vaan kotimainen politiikka.“

Kansallisia intohimoja Kanada on kansallisessa politiikassaan esittänyt omat laajat vaatimuksensa alueeseen. Pääministeri Stephen Harper painotti tätä 2007: „Kanadalla on vaihtoehtoja puolustessaan suvereniteettiaan Arktisella alueella. Joko käytämme sitä tai menetämme sen. Älkää erehtykö; tämä hallitus aikoo käyttää sitä.

Koska Kanadan arktinen alue on keskeinen osa kansallista identiteettämme pohjoisena kansakuntana. Se on osa historiaamme. Ja se edustaa tulevaisuutemme valtavaa potentiaalia.“   Argumentointi muistuttaa hieman venäläisten vastaavaa, siinä korostetaan kansallisia arvoja ja historiallista yhteyttä enemmän kuin taloudellsia aspekteja. Aluevaatimukset saattavat Kanadan jossain määrin vastakkain Venäjän, mutta myös USA:n ja Tanskan kanssa. Kahdella viimemainitulla on omat laajat aluevaatimuksensa.   Yhdysvallat puolestaan korostaa luoteisväylän kansainvälistä statusta ja oikeutta vapaasti käyttää sitä. Kanada pyrkii sen sijaan kontrolloimaan koko vaatimansa vesialueen, myös luoteisväylän käyttöä. Mielenkiintoiseksi kiistan tekee se, että Kanada on allekirjoittanut YK:n merioikeus-yleissopimuksen (UNCLOS I, II ja III), mutta Yhdysvallat ei.   Toinen kiistan aihe Kanadan ja USA:n välillä on merirajan kulku Yokonin ja Alaskan välillä Beaufortinmerellä. Aluetta pidetään resursseiltaan rikkaana ja molemmalla maalla on oma määritelmäänsä, missä raja kulkee. Muista ongelmista mainittakoon Lomonosovin Harjanne. Jos on todistettavissa, että se yhdistää Siperian Ellismerensaareen, silloin Islannilla, Kanadalla, Tanskalla ja Venäjällä voisi olla sotkuinen ongelma joka monimutkistaisi asioita ja johtaisi todennäköiasesti taisteluihin kansainvälisessä oikeudessa.   Tanskan kanssa Kanadalla on erimielisyys pikkuruisen Hans Island-saaren omistuksesta, joka on 1,3 km2 kokoinen ja sijaitsee Naresin Salmessa Grönlannin ja Kanadan välissä. Saari sinällään ei ole kovin arvokas, vaan ne merelliset resurssit, joihin saaren omistajuus oikeuttaisi. Vaikka kiista on yhä meneillään, on se ollut luonteeltaan lähinnä rauhanomaista ja yhteistyöhön tähtäävää.

USA on hiljalleen heräämässä

Ellesmerensaari (Author: ”Ellesmere Island” by Original uploader was Kennonv at en.wikipedia - Transferred from en.wikipedia. Licensed under CC BY-SA 3.0 via Wikimedia Commons - http:// commons.wikimedia.org/wiki/File:Ellesmere_Island.svg#mediaviewer/File:Ellesmere_Island.svg)

12

Yhdysvaltojen mielenkiinto on pitkään ollut muualla kuin Arktisella alueella. Lähi-idän sodat ja Tyynenmeren suunnan painoarvon kasvu politiikassa on vienyt maan päähuomion. Viime aikoina

Kartassa osa Kennedyn Väylää, keskellä kiistelty Hans’in saari. Author (Wikipedia): ”Nares strait border (Kennedy channel)” by User Twthmoses on en.wikipedia. Via Wikimedia Commons - http://commons.wikimedia.org/wiki/ File:Nares_strait_border_(Kennedy_channel). png#mediaviewer/File:Nares_strait_border_ (Kennedy_channel).png

USA.n arktisen suvereniteetin ja kotimaan puolustuksen turvaaminen, merivoimien kriiseihin ja tilannevaihtoehtoihin vastaamisen valmiuden, merialueiden vapauden turvaaminen sekä USA:N hallinnon sisäisen että ulkomaisten liit-

on myös pohjoinen suunta tullut voimakkaammin agendaksi.   Vuonna 2009 julkaistiin arktisen alueen politiikasta asiakirja „National Security Presidential Directive and Homeland Security Presidential Directive”, jossa todettiin, että maan intresseihin kuului asioita kuten ohjuspuolustus ja ennakkovaroitus, meri- ja ilmajärjestelmien käyttö strategisiin merikuljetuksiin, strateginen pelotevaikutus, merellinen läsnäolo, ja merelliset turvallisuusoperaatiot sekä navigoinnin ja ylilentojen vapauden turvaaminen. Näistä navigoinnin vapaus oli nimetty kansalliseksi huippuprioriteetiksi koskien luoteisväylää ja pohjoisia merireittejä. Tämä poikkeaa Kanadan näkökannasta.   USA pitää luoteisväylää kansainvälisinä vesinä ja vaatii, että sitä voidaan käyttää kansainvälisiin merikuljetuksiin. Tätä politiikkaa on edelleen täsmennetty merivoimien asiakirjassa ”Arctic Roadmap”, joka julkaistiin 10.11.2009. Arktisen suomien mahdollisuuksien lisäksi asiakirja listaa myös uhkia ”jotka ovat potentiaalisia kilpailun ja konfliktin lähteitä luonnonresursseihin pyrittäessä”.   Toukokuussa 2013 Valkoinen Talo julkaisi ”Arktisen alueen kansallisen strategian”, jonka kolme johtavaa teemaa oli USA:n turvallisuusintressien turvaa-

Hans’in saari ilmasta nähtynä, Ellesmeren Saari taustalla. Author (Wikipedia): ”HansIsland” by Toubletap - Own work. Licensed under CC BY-SA 3.0 via Wikimedia Commons - http://commons.wikimedia.org/wiki/File:HansIsland.png#mediaviewer/ File:HansIsland.png

minen, pyrkimys arktisen alueen vastuulliseen johtoasemaan ja kansainvälisen yhteistyön voimistaminen. Asiakirja tunnustaa myös Arktisen Neuvoston aseman sekä YK:n merioikeus-yleissopimuksen (UNCLOS) merkityksen, jonka ratifioiminen antaa vielä odottaa.   Edellä mainitun strategian jälkeen myös USA:n merivoimat ajantasaisti oman strategiapaperinsa “U.S. Navy Arctic Roadmap 2014–2030“. Siinä todettiin, että ilmastonmuutos on arvioitua nopeampi ja meriyhteydet voisivat avautua aikaisempia arvioita aiemmin. Paperi painotti kansainvälistä yhteistyötä sekä määritti strategiset tavoitteet;

tolaisten ja partnereiden välisen kumppanuuden vahvistaminen.   USA:n voimakkaampaa läsnäoloa arktisella alueella on toisaalla kaivattu Venäjän vastapainoksi. Merivoimien suunnitelmissa on laajempi operointi vuoteen 2015 mennessä. On mielenkiintoista nähdä, miten strategiat vaikuttavat USA:n Arktisen Neuvoston puheenjohtajakauteen, jonka se ottaa tänä keväänä.

„Melkein arktinen valtio“ Kiinan Kansantasavalta, joka nyt ei sijaitse ihan arktisen alueen tuntumassa, haluaa kuitenkin voimakkaasti mukaan

Kiistanalainen Luoteisväylä. Author (Wikipedia): ”Northwest passage”. Licensed under Public Domain via Wikimedia Commons - http://commons.wikimedia.org/wiki/File:Northwest_passage.jpg#mediaviewer/File:Northwest_passage.jpg

alueen toimintaan ja määritteleekin itsensä „arktisen alueen lähivaltioksi“ („A Near Arctic State“). Tarkkailijajäsenenä maalla on automaattinen pääsy Arktisen Neuvoston kokouksiin ja pysyy näin selvillä kehityksestä.   Kiina panostaa arktisen alueen tieteelliseen tutkimukseen. Sen Arktinen ja Antarktinen hallinto (Arctic and Antarctic Administration – CAA) organisoi tutkimusretkiä ja koordinoi kansallista toimintaa. Tämän lisäksi Sanghaihin perustettiin joulukuussa 2013 tutkimuskeskus China-Nordic Arctic Research Centre, jonka vihkimiseen otti osaa kuusi instituuttia Norjasta, Suomesta, Islannista, Tanskasta ja Ruotsista.   Samoihin aikoihin Norjan saaristoon Ny-Ålesundiin on perustettu kiinalainen tutkimuskeskus ”lisäämään tieteellistä tutkimusta ja tutkimusretkiä, jotta paremmin ymmärrettäisiin arktista merialuetta sekä ilmaston muutosta”. Maa on osoittanut fyysistä läsnäoloa myös näyttävällä jäämurtajatoiminnalla alueella. Suunnitelmissa on ohittaa sekä USA että Kanada jäänmurtajien koossa ja laadussa lähitulevaisuudessa.   Kiina on investoinut öljynporauksiin Barentsin- ja Petshoranmerellä sekä ilmaissut mielenkiintonsa kalastusmahdollisuuksiin alueella. Maa tunnistaa pienten valtioiden, kuten Tanskan (Grönlanti) ja Islannin, tärkeyden saadakseen kahdenvälisessä yhteistyössä tukea Arktisen Neuvoston puitteissa.   Merikuljetukset on kriittinen kysymys Kiinalle energiariippuvuuden takia. Pohjoisväylän käyttö olisi halvempaa, nopeampaa sekä merirosvovapaata verrattuna perinteisiin reitteihin. Ongelma kaupalliselle merenkululle on tiertysti se, että Venäjä hallinnoi leijonanosaa arktista aluetta laajalla rannikkoalueellaan sekä mahdollisesti tulevalla kattavalla yksinomaisella talousvyöhykkeellään (EEZ). Tämän takia Moskova on hyvin tärkeä partneri Pekingille.   Huolestuneena „arktisen viisikon“, USA:n, Venäjän, Kanadan, Norjan ja Tanskan, „Ilulissatin Julikilausumasta“, jonka se koki sulkevan itsensä arktisen alueen ulkopuolelle, Kiina ilmoitti kantanaan, että „Arktinen alue kuuluu kaikille maailman ihmisille eikä yksittäiset maat voi hallinnoida sitä“. Edelleen: „Kiinalla täytyy olla elintärkeä rooli arktisen alueen tutkimuksessa, koska sillä on viides osa koko maapallon populaatiosta“.   Yksi Ilulissatin Julikilausuman (Ilulissat Declaration) päätavoitteista oli estää „uusien kattavien, kansainvälisten ja laillisten hallintojärjestelmien Arktisen Meren hallinto“. Kiina pyrkiikin kyseenalaistamaan Arktisen Neuvoston auktoriteetin ja laillisuuden ja pyrkii muokkaamaan kansainvälisen merioikeuden tulkintaa omien pyrkimystensä mukaiseksi.   Maa on lähestynyt arktisen alueen pienempiä valtioita vaikutuspyrkimyksissääm. Islannin kanssa yhteistyö on ollut melko suotuisaa. Tanska on osoittanut sympatiaa, mutta on epäluuloinen Kiinan mahdollisista halusta päästä osalliseksi Grönlannin laajoihin resursseihin. Norjan kanssa suhteet ovat mel-

14

ko viileät. Venäjä, USA ja Kanada ovat seuranneet kehitystä sivusta, mutta yrittämättä ärsyttää Kiinaa.

Arktinen ulottuvuus ei herätä suuria intohimoja NATO:ssa ja EU:ssa Kumpaankin järjestöön kuuluu sekä arktisen alueen maita että maita arktisen ulkopuolelta. Kumpikaan järjestö ei ole ollut erityisen aktiivinen tässä kysymyksessä, vaikka niillä voisi olla huomattavasti suurempi rooli yhteistyön, luottamuksen ja turvallisuuden rakentamisessa alueelle.   NATO ei ole lämmennyt Norjan yrityksille aktivoida järjestöä tälle pohjoiselle suunnalle. Norjan entinen pääministeri Jens Stoltenberg totesi, että „Olemme priorisoineet pohjoisimmat alueet tärkeimmäksi puolustuskysymykseksi ja tulemme jatkossakin rohkaisemaan NATO:a ja EU:a ottamaan voimakkaamman roolin alueen turvallisuudessa.“ NATO:n pääsihteeri on sittemmin torjunut suoran läsnäolon arktisella alueella.   Asiaa mutkistaa myös se, että kullakin jäsenvaltiolla on omat kansalliset strategiansa, jotka painottuvat eri lailla omista lähtökohdistaan. Sen sijaan Venäjä tuntuu suhtautuvan epäluuloisesti NATO:on tälläkin suunnalla ja uskoo järjestön pyrkivän kilpailemaan taloudellisissa, teknologisissa ja poliittiisissa kysymyksissä täällä strategisesti tärkeällä suunnalla. Arktisen Neuvoston kahdeksasta jäsenmaasta viisi kuuluukin NATO:on. Venäjä on pyrkinyt lisäämään sotilaallista läsnäoloaan pohjoisessa painottaakseen turvallisuusetujaan.   EU:ssa on mielenkiinto lisääntymässä tällä ilmansuunnalla. Järjestöä huolestuttaa ilmastonmuutos, muut ekologiset kysymykset sekä alkuperäiskansojen asema. Valtioiden välinen yhteistyö nähdään tärkeäksi. Meneillään oleva Ukrainan kriisi, johon liittyy maan sisäinen suoranainen sota, on jälleen korostanut energiariippuvuuden merkitystä. Venäjän nähdään pyrkivän entistäkin merkittävämpään asemaan energian tuottajana, jota asemaa arktisen alueen hyväksikäyttö voisi lisätä.   EU perustaa pyrkimyksensä arktisella alueella kansainväliseen merioikeuteen (UNCLOS) ja tunnustaa Arktisen Neuvoston aseman ensisijaisena organisaationa alueellisessa yhteistyössä. Koska kolme neuvoston jäsenmaata on myös EU:n jäseniä, voi järjestö helposti seurata neuvoston työtä.

Venäläisiä toiveita ja odotuksia Arktinen alue nousi jälleen myös Venäjän agendalle Putinin valtaannousun myötä. Vuoteen 2011 asti politiikka oli melko pehmeätä, mutta sen jälkeen on löytynyt enemmän särmää. 2010 saatiin 40 vuotta vanha rajakiista Norjan kanssa sovittua. Tämä antoi rohkaisevan mallin muillekin maille; asiat oli sovittavissa rauhanomaisesti ilman vastakkainasetteluja.

  Retoriikka kuitenkin muuttui kun Venäjä saattoi voimaan uuden kansallisen strategiansa, jossa se painotti globaalia rooliaan, arktinen alue mukaan luettuna, osana elintärkeitä strategisia intressejään. Venäjän johto selvästi painottaa arktisen alueen tärkeyttä maan varallisuudelle ja kilpailukyvylle globaaleilla markkinoilla, erityisesti energian osalta. 20 prosenttia Venäjän bruttokansantuotteesta ja 22 prosenttia maan kokonaisviennistä tulee napapiirin pohjoispuolelta.   Venäjä oli ensimmäinen arktinen valtio, joka jätti jo joulukuussa 2001 esityksensä oman yksinomaisen talousvyöhykkeensä (EEZ) laajentamisesta YK:n mannerja-

lustatoimikunnalle. Perustelut ja dokumentointi oli kuitenkin valmisteltu sen verran heikosti, että esitys palautettiin takaisin tarkennuksia varten. Sen jälkeen maa on panostanut voimakkaasti viedäkseen uusitun esityksen toimikunnalle.   Venäjä lähetti jo varhain tutkimusretkikuntia tutkimaan merenpohjaa todistaakseen, että merenpohjan osa, joka tunnetaan Lomonosovin harjanteena, on aina Pohjoisnavalle asti jatketta Siperian maamassasta ja siten Venäjälle kuuluvaa aluetta. Muu maailma heräsi asiaan 2007, kun venäläinen retkikunta kiinnitti titaanilipun merenpohjaan ja otti alueelta näytteitä.   Merenpohjan rikkauksien lisäksi toinen painopiste on pohjoisessa merenkulussa. Jääpeitteen väheneminen on lisännyt merikuljetusmahdollisuuksia pohjoisilla rannikkovesillä. Venäjä on

mainostanut tätä reittiä, jolla jäänmurtajien avustamana lasti voidaan kuljettaa Yokohamasta Rotterdamiin kaksi viikkoa nopeammin kuin perinteistä reittiä Suezin kautta. Ajatuksena on tietysti satamamaksut sekä jäänmurtajien lisääntyvä kaupallinen käyttö.   Tämän takia jääpeitteen väheneminen entisestäänkin lisää maan huolia. Mikäli kehitys johtaa siihen, että pohjoisemmat kansainväliset vesireitit avautuvat meriliikenteelle, vähentää se Venäjän businessmahdollisuuksia. Samasta syystä Kiinan ja Japanin jäänmurtajatuotanto koetaan myös uhkana. Kaukoidän jäänmurtajasaattueet saattaisivat purjehtia Venä-

Arktisen jäämeren topografiaa, keskellä pystysuunnassa tulkintoja aiheuttava Lomonosovin Harjanne. Author (Wikipedia): ”Arctic Ocean bathymetric features” by Mikenorton - Own work. Licensed under CC BY-SA 3.0 via Wikimedia Commons - http://commons.wikimedia. org/wiki/File:Arctic_Ocean_bathymetric_features.png#mediaviewer/File:Arctic_Ocean_bathymetric_features.png Koillisreitti (sinisellä) lyhentää merimatkaa Kaukoidästä Atlantille huomattavasti verrattuna Suezin kautta kulkevaan (punaisella). Samalla vältetään merirosvoukselle alttiit alueet. Author (Wikipedia): ”Northern Sea Route vs Southern Sea Route” by Collin KnoppSchwyn and Turkish Flame. Licensed under CC BY 4.0 via Wikimedia Commons - http://commons.wikimedia.org/wiki/ File:Northern_Sea_Route_vs_Southern_ Sea_Route.svg#mediaviewer/File:Northern_ Sea_Route_vs_Southern_Sea_Route.svg

jän kontrollin ulottumattomissa, se tietää rahojen menetystä.   Paras tapa ehkäistä kuvatunlaista tilannetta olisi investoida voimakkaasti omaan pohjoiseen infrastruktuuriin, mutta nykyisessä taloudellisessa tilanteessa sekä länsimaisten pakotteiden painostamana suuremmat investoinnit eivät liene mahdollisia.   Tänä päivänä katsotaan, että arktinen alue on yksi Venäjän painopistealueista sotilaallisen kehittämisen kannalta, kaksi muuta ovat Kaliningrad ja Krimi.   Venäjä tuomitsee asevarustelun arktisella sekä USA:n hypoteettisen ohjusten torjuntajärjestelmän osien sijoittamisen sinne. Toisaalta se on tosiasiassa ainoa valtio, joka modernisoi voimakkaasti ydinasettaan ja asevoimiensa interventiokykyä. Toisaalta maa yrittää varoa pelästyttämästä Kanadaa ja Norjaa läheisempään yhteistyöhön USA:n

kanssa tai Ruotsia ja Suomea lähentymään NATO:a.   Venäjän Kansainvälisten Asioiden Neuvosto laati kaksi mahdollista turvallisuusskenariota alueelle. Ensimmäisessä, nk. „negatiivisessa turvallisuusskenariossa“, arvioidaan, että sotilaallinen läsnäolo ja vihollisuudet Arktisella alueella lisääntyvät ja kansainvälisten organisaatioiden rooli vähenee asteittain.   Toinen, nk. „positiivinen turvallisuusskenario“, painottaa kansainvälisen

Jääpeitteen pieneneminen vuoden 1979-2000 keskiverrosta vuosiin 2005 ja 2007. Author (Wikipedia): ”2007 Arctic Sea Ice” by NASA image created by Jesse Allen, using AMSR-E data courtesy of the National Snow and Ice Data (NSIDC), and sea ice extent contours courtesy of Terry Haran and Matt Savoie, NSIDC, based on Special Sensor Microwave Imager (SSM/I) data. - NASA, http://earthobservatory.nasa.gov/Newsroom/NewImages/images.php3?img_ id=17800. Licensed under Public Domain via Wikimedia Commons - http://commons.wikimedia.org/wiki/File:2007_Arctic_Sea_Ice.jpg#mediaviewer/File:2007_Arctic_Sea_Ice.jpg

15

Olosuhteet ovat rankkoja arktisella alueella. Nansenin laiva Fram arktisissa jäissä. Huhtikuussa norjalaiset tutkimusmatkailijat Fridtjof Nansen ja Hjalmar Johansen lähtivät suksin kohto pohjoisnapaa jätettyään Nansenin jäihin kiinni juuttuneen laivan Framin. Pari saavutti 86°14’ pohjoisen leveysasteen ennenkuin hylkäsivät yrityksen ja kääntyivät etelään saavuttaen vihdoin Franz Josef’in maan. Author (Wikipedia): ”Nansen-fram”. Licensed under Public Domain via Wikimedia Commons - http://commons.wikimedia.org/wiki/File:Nansenfram.jpg#mediaviewer/File:Nansen-fram.jpg

yhteistyön mahdollisuuksia alueella. Meneillään oleva sota Ukrainassa vaikeuttaa viimeksi mainittua „positiivista skenariota“. Yhteistyö on hankalampaa, koska muissa toimijoissa on herännyt epäluuloja Venäjän halukkuudesta noudatta YK:n merioikeus-yleissopimusta ja halua toimia yhteistyössä muiden Arktisen Neuvoston jäsenmaiden kanssa. Sotilaallisen läsnäolon lisääminen alueella ei hälvennä näitä epäluuloja.

„Kuka omistaa arktisen alueen?“ „Kuka omistaa arktisen alueen?“ -tyyppinen otsikko on esiintynyt viime vuosina useissa eri julkaisuissa. Toiasaalta Arktisen Neuvoston viidelle ydinmaalle, joilla on merirajaa alueella, asia on selvä. Toimitaan YK:n merioikeus-yleissopimuksen (UNCLOS) mukaisesti, YK:n mannerjalustatoimikunta vahvistaa mannerjalustan ulkorajat tieteellisin kriteetrein. Asiat voidaan sopia ilman sapelinkalistelua.   Mutta on muitakin näkökantoja. Etunenässä Kiina katsoo, että arktinen alue on osa maailmanperintöä, joka kuuuluu kaikille. Maa panostaa voimakkaasti sekä antarktisen että arktisen tutkimukseen ja haluaa pitää pohjoisen merireitit auki kaikille tarvitsijoille. Venäjällä tämä on herättänyt huolta ja siellä onkin painotetttu Venäjän ikimuistoista oikeutta omaan arktiseen alueeseensa sekä oikeutta puolustaa intressejään siellä vaikka voimatoimin.

16

  Venäjän luonnonvaraministeri Sergei Donskoi luonnehtikin hakemusta Venäjän merialueen tuntuvalle lisäykselle viime vuoden lopulla seuraavasti: „Kutsumme hakemusta hakemukseksi tulevaisuudelle – hakemukseksi tulevaisuuden kestävälle kehitykselle“. Arktisen keskuksen johtaja, professori Timo Koivurova toteaa Iltasanomien mukaan, että Venäjä voi käytännössä hyödyntää pohjoisen Jäämeren öljy- ja kaasuvaroja aikaisintaan 2030–2040-luvulla, kun alueet alkavat kesäaikaan vapautua ikijäästä.   Ruplan heikkeneminen sekä öljyn hinnan tuntuva lasku saavat katseet tietysti tähyämään tätä pohjoista „Eldoradoa“. Toisaalta talouden supistuminen vahentää alueen hyödyntämiseen tarvittavien tekniikoiden kehittämistä eikä länsipakotteista johtuva ulkomaisten investointien väheneminen tai puuttuminen paranna ollenkaan tilannetta.   Arviot napajäätikön kätkemistä rikkauksista vaihtelevat. Eräiden laskelmien mukaan sieltä löytyisi suuret määrät nikkeliä, sinkkiä ja rautamalmia. Kaikkein arvokkaimpia olisi kuitenkin kaasuesiintymät, joita arvioidaan olevan 30% sekä öljyesiintymät, joita arvioidaan vastaavasti olevan 13% maailman kaikista löytämättömistä reserveistä.   Resurssien hyödyntämisen suhteen kuitenkin moni asiantuntija on skeptinen. Pohjoiset olosuhteet ovat kovin karuja. Sen sai muun muassa öljy-yh-

tiö Shell kokea 2012, jonka poraukset Beaufortin- ja Tšuktšienmerellä päätyivät lähes katastrofiin. Vaikeuksista huolimatta Shell haluaa jatkaa toimintaa Arktisella merellä. Ympäristöjärjestöt ovatkin luonnollisesti erittäin huolissaan kaikesta kaupallisesta aktiviteetista alueella ja joitain näyttäviä iskujakin öljynporausta vastaan on nähty.   Myös uusien merireittien avautumisesta on epäileviä näkemyksiä. Luoteisväylä ja pohjoinen reitti ovat kylläkin olleet navigoitavissa ilmastomuutoksen takia, mutta vain muutamana päivänä tai viikkona vuodessa. Kesäisin ajelehtivat jäät ja sumu tekevät navigoinnista haasteellista. Vielä tänään merikuljetukset tarvitsevat jäänmurtajien apua. Vaikka ennusteet lupaavatkin jäättömiä kesiä 2030 tienoille, ovat talvet, syksyt ja keväät edelleenkin samojen ennusteiden mukaan jääpeitteisiä. Kukaan ei ennusta jääpeitteetöntä vuotta Arktiselle merelle.   Kaikista skeptisistä näkökannoista huolimatta monet silmät tähyilevät toiveikkaasti arktisen suuntaan ja omia intressejä halutaan turvata sotilaallisella sekä muunlaisella läsnäololla. Asioista on yleensä päästy sopimaan yleisen merioikeuden ja kahden tai monempuolisten sopimusten kautta, mutta sotilaallisen yhteenoton mahdollisuus on aina olemassa. Lähteet kirjoittajan hallussa.